|
"Sydänstadin kuvia"- näyttelyn tiimoilta.
Näyttely on
Pannuhuoneella (Kahvila)
Uudenmaankatu 19-21
Työt ovat esillä 19.1.
- 27. 2. 2004
Ma - pe klo 9 - 15.
Näyttelyn 21 kuvaa
ovat isommasta sarjasta "Sydänstadia ja -stadilaisia". Se on
kokoelma visuaalisia poimintoja siitä,
miten itse,
viime vuosisadan puolivälin "Rantsun kundi Krunikasta", koen
Stadin sydänosat
ja niiden elämänmenon uuden vuosituhannen alussa.
Kutsun kuviani
valokuvalähtöisiksi,
koska muokkaan useimpia digitaalisesti
hiukan enemmän kuin olisi mahdollista pimiössä. Vedostan ne kestävillä
pigmenttiväreillä
Somersetin Enhanced Satin - paperille.
Se on - paitsi kaunista - täyslumppuista,
hapotonta ja ympäristövaikutuksia vastaan puskuroitua. Käsittelen ne
vielä Lyson Print Guardilla ultraviolettisäteilyä sekä ilman
epäpuhtauksia
että kosteutta vastaan.
Ei ole mitään syytä pelätä,
että ne eivät kestä ainakin ihmisiän verran.
Sydänstadin käsitekin
olisi ehkä
pitänyt täsmentää saatesanoissa.
Se ei tarkoita koko ydinkeskustaa,
sillä Aleksit ja Espat yms. ovat silmissäni
Euroopan unioniin kuuluvan valtion pääkaupunkia.
Eivät siihen myöskään hengeltään kuulu
uudet liikekorttelit esimerkiksi Ruoholahdessa;
rajat pistän sinne minne Stadi ulottui heti sodan jälkeen, kun metsälenkille
lähdettiin Töölön tullista.
Kuvatkoon joku toinen uuden Stadin -
onhan sekin sen arvoinen.
Itse toivoisin osaavani kuvata Sydänstadia
niin kuin Alpo Ruuth siitä kirjoittaa.
Näyttelyn sijaintipaikka
on minusta
tasan tarkkaan oikea.
Jos Stadilla olisi sydän ja siinä keskuskammio,
niin se olisi nykyään
Uudenmaankadun ja Annankadun kulma,
kun Sörkan entisillä laitakaduillakin,
missä katupoikien laulu muinoin soi,
on rakennettu korttelikaupalla uutta uljasta
ja vanhoja taloja muutettu korkeakouluiksi,
virastoiksi ja herrasväen asuinpaikoiksi.
Sydänstadin tunnelman paras keskittymä
on mielestäni Iso Roobertinakatu ja Uudenmaankatu; edellinen on vähän
kaupallisempi,
jälkimmäinen enemmän kulttuuriin kallistuva. Uudenmaankadulla on
kaikenmoista galleriaa
ja putiikkia ja parturia ja kapakkaa
ja jopa kilvoittelua ihmisten sielusta -
ovathan siellä lähes vierekkäin
Pelastusarmeijan päämaja ja temppeli,
Suomen Islam-seurakunnan talo puolikuineen
ja Rajatiedon keskus.
Siellä tapahtuu koko ajan jotakin
ja siellä kulkee koko ajan kaikenmoista väkeä
kaikkiin näihin paikkoihin ja vielä paljon läpikulkijoitakin. Vielä se
on sopiva sekoitus
vanhaa ja uutta arkkitehtuuria.
Elle-lehtikin kirjoitti taannoin,
jotta Uudenmaankatu on Stadin trendikkäin.
Siellä asuukin vielä aitoja stadilaisia.
Toki katsottavaa riittää koko Sydänstadissa ja toki Pitkänsillan
pohjoispuolellakin tapaa
"ehtaa ja tiukkaa Stadin sakkia",
mutta samanmoista Sydänstadin tunnelmia uhkuvaa miljöökeskittymää sieltä
on vaikea löytää
kuviksi asti.
Pannuhuoneessa voisi
tietysti
olla näyttelylle tilaa vähän enemmän,
mutta aina olen sentään vapaan pöydän tavannut paikalla käydessäni.
Minusta on hienoa,
että Stadissa on ravintoloita ja kahviloita,
jotka pitävät taidetta näytillä,
onhan eräs postmodernin
visuaalisen kulttuurin kuningasajatuksista,
että taide on tuotava pois "valkoisista kuutioista" kaduille ja
kujille,
missä ihmiset liikkuvat.
Mene sitten ja tiedä,
itse pidän kovasti gallerioista,
mutta ei niissä näy yleensä paljon katsojia käyvän
lukuun ottamatta avajaisia ja tietysti Ateneumin näyttelyitä kultakauden
kuvista ja vastaavista.
Näissä "Pannuhuoneissa"
sen sijaan käy paljon juuri sitä väkeä,
joille haluaisin kuviani näyttää.
Ukko Heikkinen
|
